Pohjapiirros

Pohjapiirros

torstai 31. joulukuuta 2015

Viimeinen remonttikohde - eteisen lattia

Uuteen kotiin muuttamisesta on nyt kulunut reilu puoli vuotta. Aiemmin olen ollut "tässä ja nyt, kaikki minulle heti" -ihminen, kärsimätön odottamaan, mutta sittemmin oppinut malttamaan mieleni... Ja mikäs siinä auttaa, jos edistyminen ei ole itsestä kiinni?

Toisaalta, kun elämässä on paljon muutakin, käy jonkun tietyn jutun odottaminen helpommaksi. Sisustus tässä uudessa kodissa on juuri sellainen asia. Elämä on täyttynyt omista sairauksista ja putiikin pidosta, joten sisustaminen on jäänyt taka-alalle. Tärkeää - ehkä vielä tärkeämpää kuin aiemmin - se on edelleen, mutta enää ei ole hoppu mihinkään. En kuitenkaan allekirjoita sitä monen sisustajan ajatusta, että ei tehdä kompromisseja. Jotain tiettyä huonekalua varten säästetään niin kauan, että saadaan mieleinen tai joku design-tuote mieluummin kuin halpis-versio. En minä niin tarkka ole ollenkaan. Väliaikaisratkaisut saattavat hyvinkin jäädä pysyväksi, kun silmä tottuu.

Moni pikkuasia on edelleen kesken, mutta isot kuviot alkavat olla valmiina, kunhan eteisen lattia saadaan valmiiksi. Ja tänään se näyttää olevan totta, sillä mieheni on välipäivät lomalla ja tarttui toimeen.

En ollut lattiamateriaalia valitsemassa. Yhdessä vain sovimme, että se on vaalea, puuta matkiva laminaatti. Olen erittäin tyytyväinen mieheni valintaan. (Juuu, siihen miehen valintaan varsinkin, mutta myös lattian!)

Keittiössä ja olohuoneessa on molemmissa sama, tumma puukuvioinen laminaatti, makuuhuoneessa  harmahtava muovimatto, joten kaikissa on vähän erilainen materiaali, muttei se meitä haittaa. Se, mistä "keskustelimme" oli paneelien sijoittaminen. Minä olin jostain lukenut, että ne asetellaan valon suuntaan ja siis ikkunaan päin. Mieheni oli eri mieltä, hänen mielestään tässä tapauksessa on helpompi laittaa ne poikittain. SE on totta, että niin aseteltuina pitkän pitkä käytävä olisi näyttänyt ehkä vähän vähemmän pitkältä. Loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin pitkittäin, kun kuulemma molemmin päin olisi ollut yhtä vaikea. Vaikeaa saattoi olla "tehdä niinkuin minä sanon" - ehkä?

Mieheni on tarkan työn tekijä, ihailin hänen työtapaansa myös tässä kohteessa



Kynnykset vaihdettiin vast'ikään ja siinä otettiin huomioon uusi lattialaminaatti.
Vanhassa talossa tuskin mikään on suorassa, niinpä tämäkin seinänpätkä on kovera

Vaikka makuuhuoneen matto oli olevinaan vaalea, on eteisen vieläkin vaaleampi.
Tässä käytävän kapein kohta
Onpa nääntyneen näköinen työmies!
Siihen se vaan vanhan muovin päälle asennettiin
Tässä näkymä keittiöstä päin.


Toisella puolella käytävää on neljä ovea....
... ja toisella puolella kolme.

Koska talo on rakennettu julkiseksi tilaksi - se on ollut 70 vuotta neuvolana - myös eteinen on tyypillinen toimistokäytävä. Pituutta sillä on huimasti. Kun ovet on auki, näkymä on suoraan läpi talon pituussuunnassa eli putiikin näyteikkunasta kodin jääkappiin. Tässä näkymä keittiöstä, kun liikkeen puolen ovi on kiinni.

Myös katto on epätyypillinen kotiin. Tässä siis meidän industrial-tyylin sisustusta. Meitä tämä katto ei häiritse ollenkaan. Olisin halunnut tähän vielä kattoa korostamaan oikein teollisuushalli-tyyppiset lamput, mutta luulenpa että se jää toteutumattomaksi haaveeksi.






Kuvahaun tulos haulle industrial lamput Esim. tällaiset lamput, monta rivissä, olisi mielestäni kivat. (Kuva Pinterestistä)

Tässä vaiheessa tuota käytävää on hauska kulkea, kun melkein jokainen askel tuntuu erilaiselta. Laminaatti ei ole pohjassa kiinni ja "pätkät on pitkät" niin tuntuma/tarttuma alustaan on paikkapaikoin erilainen.

Luulenpa, että meidän eteisestä tulee siisti!

Remppa-Mervi








keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Taulusommitelma II

Esittelin aiemmin olohuoneen yhden seinän taulut. Melkein valmis on myös vastapäinen seinä - se jonka sohvalla istuen näemme. Tämä kollaasi koottiin etukäteen kokonaisuutta suunnittelematta. Lähtökohtana iso punatulkkutaulu, joka sijoitettiin keskelle, niin, että kattolampun valo osuu sen upeisiin kehyksiin.


Tuo taulu on omituisella tavalla kiehtova. Olen ostanut sen huutokaupasta. Heti saliin mennessämme kiinnitin tähän tauluun huomioni. Siinä on ylikomeat kehykset ja niihin nähden liian hento maalaus. Mutta jotenkin viehättävä.



Seuraavaksi sijoitettiin hedelmäasetelma. Toivoin, että siihen osuisi ikkunasta päivänvalo niinkuin se on ensimmäisessä sijoituspaikassaan meillä ollut. Taulu on aivan erinäköinen ilman valoa ja valon siihen osuessa. Ei se tällä kertaa onnistunut. Tämän taulun olemme ostaneet kiertävältä kauppiaalta, joka kylläkin pääsi meitä huijaamaan - ei tämä hänen kaverinsa maalaama ole.
 
Tämän seinän taulut sijoitettiin keskittämällä symmetrisesti. Vastapäisellä seinällä taulut ovat yläreunoistaan tasoissa.


   
Nämä taulut oli pakko sijoittaa päällekkäin, jotta sain silmääni sopivan tasapainon. Alempi taulu on uusikaupunkilaisen taitelija Kinnusen maalaama purjeveneaiheinen ja sen päällä olevan ostin yht'aikaa isomman punatulkkutaulun kanssa.

 



 Olen tyytyväinen tähän asetelmaan. Minun silmääni se näyttää tasapainoiselta.   Mervi

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Äärimmäisyydestä toiseen

Olen on/off ihminen. Kaikissa toimissani. Myös siivouksessa. Huusholli on joko tiptop tai hujanhajan. Toisinaan tavarat ajelehtivat siellä täällä ja pölyä kertyy nurkkiin. (Mieheni pitää kyllä huolta jokaviikkoisesta säännöllisestä imuroinnista.) Toisinaan taas nipotan pienen pienistäkin asioista. Tänään oli melkeinsellainen päivä.

Päätin heti aamusta, että nyt saa työasiat olla ja keskityn oman kodin sisustamiseen ja järjestelyyn. Lattialta muruja harjatessani havahduin siihen, että rikkalapio ja harja ovat kovin likaiset. Niitä siis pesemään. Jouduin toteamaan, että meiltä puuttuu kunnollinen allas tuon tyyppiseen siivoamiseen.

Entisessä kodissa oli iso allas kodinhoitohuoneessa. Muistan, että käydessämme taloa katsomassa ihmettelin altaan suuruutta, jotenkin se oli liian "teollinen". Käytännössä se oli kuitenkin erittäin tarpeellinen, vaikka käsienpesuun turhan suureellinen. Nyt sitä kuitenkin kaipaan.

Uudessa vessa/kodinhoito/suihkutila - huoneessamme on kauniin näköinen, mutta erittäin epäkäytännöllinen käsienpesuallas. Halusin korkean hanan, että sen alla mahtuu pesemään vaikka hiuksensa, mutta se oli virhe. Korkea hana ja matala allas on kyllä ihan epäonnistunut kombo. Jo käsiä pestessä vettä roiskuu ympäriinsä, ellei sitten valuta varovasti ihan vähän vettä.




Jos siis olet valitsemassa kalusteita kodinhoitohuoneeseen tai vessaan, ota huomioon myös siivoaminen ja isojen asioiden peseminen.

Kun seuraavan kerran otat oman harjasi esille, tarkistapa, millaisessa kunnossa se on! Monesti tällaiset jokapäiväiset asiat jäävät huolehtimatta, kun silmä tottuu niihin. Minun työvälineistäni tuli nyt oikein siistit, kun pesin ne vessanpesuaineella.

Mervi

maanantai 2. marraskuuta 2015

Taulut osa I

Uusi kotimme suunniteltiin moderniksi. Mutta. Minkäs teet, kun kummankin vanhanaikainen sisustusmaku vaan pukkaa pintaan? Vaikka paljon laitettiin pois sopimatonta koriste-esinettä, huonekalua ja tekstiiliä, osa kuitenkin tulee väistämättä uuteen kotiinkin. Taulut on yksi esimerkki tästä.

Olen aika hyvin selvillä nykyaikaisesta sisustamisesta, kun jatkuvasti luen sisustuslehtiä, -blogeja ja facebooksivustoja. Sen mukaan seinälle ripustetaan - jos siis ripustetaan, usein laitetaan hyllylle nojalleen - mustavalkoisia kirjainjulisteita.

Rakastan tauluja, niiden runsaita kehyksiä ja sommitelmia. Mieheni ei laittaisi joka seinää täyteen, mutta minä kyllä täytän pienimmätkin seinäkaistaleet jollain taululla.

Luulen, että mukamas moderni kotini muuttui tyyliltään toiseksi, kun nämä "vanhanaikaiset" taulut tulivat mukaan sisustukseen. Vai mitä mieltä olet?

 

Olohuoneen sohvanurkkaa lähdettiin  "tauluttamaan" isolla merimaisemalla, joka taitaa olla ensimmäinen yhteinen tauluostoksemme parinkymmenen vuoden takaa. Se on aina ollut pianon päällä, mutta nyt kun ei piano enää mahdu huusholliin, se saa parhaan paikan sohvan yläpuolella.


Sommitelma muodostuu niin, että taulujen yläreunat ovat tasoissa. Lisäksi kaikissa tämän seinämän tauluissa on meri tai järvi teemana.


Tässä vasemmmalla olevan taulun on maalannut mieheni sisar Tarja Lamminen. Taulu kuvaa heidän kotorantaansa Kustavissa.



Pikkutaulu täydentää sommitelman.

Toiselle seinälle tuli maanviljelysaihe.

Alla olevassa kuvassa on perintötaulu, jonka kehyksistä pidän ehkä kaikkein eniten. Se sai kaverikseen teeman mukaisesti toisen peltoaiheisen taulun.


Tuo pallon mallinen jalkalamppu edustaa kyllä ihan eri maailmaa. Emme ole saaneet selville sen alkuperää. Olen sen saanut kierrätyskeskuksesta. Lienee jostain 60-luvulla ja sopii muuten huusholliin oikein hyvin, muttei ehkä noiden taulujen seuraksi?

Näin on saatu toinen puoli olohuonetta valmiiksi. Ensi kerralla lisää tauluja vähän erilaisilla sommitteluperiaatteilla.     Mervi.








sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Sisustuskipinä syttynyt

Muutimme kesän kynnyksellä osittain remontoituun neuvolakotiin. Siihen aikaan oli monenmoista minun elämässäni; sairautta, sairaalaa, leikkausta, kipua ja huolta, joten kovasti en kodin sisustamiseen kyennyt keskittymään. Putiikin pitäminen vei viimeisetkin voimat. Tiedossa oli marraskuinen leikkaus, joten mieli oli jokseenkin myllerryksessä kaiken aikaa.

Nyt on saatu putiikki pyörimään, avustajat auttavat siellä joka päivä fyysessä työssä. Viimeisin leikkaus on tehty ja olen päässyt toisesta kyynärsauvasta pitkälti eroon.

Muutama päivä sitten huomasin, että alkoi taas kiinnostaa Talon toinen pää - oma koti, ja sen keskeneräisyys rupesi harmittamaan. Tai oikeastaan siinä taisi käydä niin, että mieheni oli saanut muuttopuuhat valmiiksi (kymmeniä, kymmeniä autokuormia hän on siirtänyt) ja nyt tämä kyselemään minulta, että "milloinka niitä tauluja alettais katselemaan?"

Onko muuten lukijoissa samanlaisia sisustajia kuin me - että tavarat on aina samalla paikalla? Tuo taulu kuuluu pianon päälle. Tämä matto kuuluu näiden huonekalujen alle jne... sama kuvio toistuu muutosta toiseen, asunnosta toiseen siirtyy sama kombo.

Nyt meillä on ensimmäisen kerran katkennut tuo ketju. Tämä huoneisto on niin erilainen. Pianoa ei tuotukaan, eikä kirjahyllyäkään..... nyyh. Tavallaan aloitimme puhtaalta pöydältä.

Halusimme muuttaa tyyliäkin. Keittiö esimerkiksi suunniteltiin täysin moderniksi. Koko alakerran asuntoa yhdistää harmaa yleisväri. Paljon laitoimme huonekaluja pois, jopa tänne ostettujakin lähti kiertoon. Emme halua tehdä kompromisseja, vaan sisustaa vain niillä kalusteilla ja tavaroilla, mistä oikeasti pidämme.

Yhdeksi ongelmaksi muodostuivat matot. Muualle emme mattoja laitakaan kuin olohuoneeseen. Minä kompastelen mattoihin, joten niitä "surmanloukkuja" ei haluta. Ja koska lattioissa on uudet päällysteet, haluamme ihailla niitä, eikä peittää matoilla.  Keittiössä ja olohuoneessa on samanlainen lankkulattiaa markkeeraava laminaatti, josta pidämme kovasti. Olohuoneessa se alkoi kuitenkin näyttää liiankin modernilta muuhun kalustukseen verrattuna. Entiset matot eivät tuntuneet sopivan alkuunkaan. Etsimme ja etsimme mattoja lähialueen kaupoista, sovittelimmekin niitä lattialle, mutta mikään ei tuntunut natsaavan.

Ette ikinä arvaa, missä meidän matto-ongelmamme tuli ratkaistuksi! LIDLISSÄ! Kerran siellä käydessämme pikapikaa ruokaostoksilla näimme maton, jota olimme etsineet. Ostimme niitä kaksi ja nyt olen oikein tyytyväinen olohuoneeseen. Halvalla harvoin saa hyvää: käytäntö osoittaa tämän maton kestävyyden, mutta kaunis se on.







Tässä yhteydessä laitoimme myös tauluja seinille, pysy siis kuulolla!            Remppa-Mervi











maanantai 12. lokakuuta 2015

Väriä syksyyn

Vieläkin uuden kodin sisustus on keskeneräinen. Yhtään mitään ei ole seinille kiinnitettu. Tuntuu tylsältä, kun on tottunut tauluihin ja koristeisiin. Nyt on kaikki kovin minimalistista ja korutonta.

Mieheni ostaa usein kukkakimppuja. Tässä yksi, mikä toi väriä ja iloisuutta muuten harmaaseen kotiin.


 








 Mervi




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syksyn kauneutta

Varsinaisesti en pidä syksystä, sade pilaa sen. Toki siinä on mukaviakin puolia; ruska, värit, maut, tunnelma kynttilän valossa jne...

Olemme menettämässä yhden ihanuuden, sillä valtavan iso hortensia jää vanhan kodin portin pieleen. On toki Aarre istuttanut pienen alun tänne uuteen paikkaankin. Hortensia on niin komea ja kaunis.      

  




Toinen upeus puutarhasta mainittakoon: persikkapuu. Aarre on sen istuttanut viime vuonna, siis 2014. Silloin siihen tuli muutama hedelmä. Tänä vuonna niitä on ollut paljon enemmän, aivan syöntiin asti. Makua on vaikea kuvailla. Ainakin hedelmä on mahdottoman mehukas, pinta on hyvin karvainen ja maku hmmm.... erikoinen. Se ei ole mitäänsanomaton, vaan kirpsakka. Tykkään.


Lisää kuvateksti


Harmi vaan, että vielä näitä ei synny kuin pieneen herkutteluun. Ensi vuonna sitten toivottavasti enemmän!
 


Tässä se on, meidän persikkapuu. Ei ole suurensuuri, vaan hyvä tuottamaan hedelmää. Kun pyysin miestäni tämän kuvaamaan, hän samalla kuvasi muutaman muunkin pihan kaunistuksen.

Minä niin rakastan tuota ruosteista grillinteelmystä kukkaruukkuna.



Piha on vielä kovin keskeneräinen, mutta muutamia ihania yksityiskohtia siellä jo on. Niinkuin tämä iso  verenpisarakin.

Aurinkoista syksyä meille kaikille toivottaen

RemppaMervi

mikä nimitys on naurettava tällä hetkellä, kun en pysty oikeastaan yhtään mihinkään. Kahden kepin kanssa.