Toki omassa työhuoneessani ja putiikin puolella on käsityökirjoja yhden kirjahyllyn verran.
Koriste-esineet karsittiin myös ankaralla kädellä. Häälahjat 40 vuoden jälkeen tuovat kyllä monia muistoja mieleen, mutta olen opetellut ajattelemaan, että pystyn säilömään muistot myös näkemättä näitä esineitä, jotka kaikki eivät suinkaan edes silmää miellytä, saati että olisivat varsinaisesti käytössä.
Tämä vuosi on mennyt harjoitellessa ja voin todeta, että kyllä ihminen pärjää tosi vähällä tavaralla.
Mutta nyt. Onko se tämä kevät, heräävä luonto vai mikä kun saa minut kaivamaan ne vähäisetkin koriste-esineet esille. Jospa sittenkin laittaisin nuo ja nuo esille.... Aiemmin luulin, ettei meillä ole edes sijoituspaikkaa koriste-esineille, mutta kummasti olen alkanut löytää.
Yhtä laatikkoa siirrettiin putiikin puolella ja sielä paljastui läpikäymätön arsenaali kynttilänjalkaa summuuta. Nämä pelastamani lasiesineet ovat NIIIIN kauniit, että ne on pakko saada esille. Ainakin silloin tällöin. Ja värinsäkin puolesta sopivat nykyiseen kotiin jopa paremmin kuin vanhaan.
Näitä kolmea kynttilänjalkaa katsellessa saan todella iloa. Ovat jotenkin ylväitä kaikessa sulavalinjaisuudessaan. Sitten keksin matkia toisissa blogeissa näkemään ideaa: laitoin kynttilänjalkaan vettä ja vähän jo nuutuneista kukista katkaisin varret - nyt ne jatkavat vielä hetken ilostuttamistaan.
Mervi